Tänään juhlimme Poikasen syntymäpäiviä, hän täyttää huomenna viisi vuotta. :) Käly oli ottanut mukaan jo syksyllä Tampereelta messuilta ostamiaan suuria helmiäislaattoja, oli ollut puhetta että teen hänelle niistä jotain. Kaiveltiin siinä helmiäni, ja seuraksi löytyikin sopivia pieniä helmiäistabletteja. Käly huokaili niin kaipaavasti, että sanoin tekeväni korun samantien. :)

Hitsiläinen, kädet tärisi! Delicat ovat pieniä muutenkin, mutta ekstratärinää toi käsiin ihminen joka seisoi vieressä ja odotti koruaan. :)) Enpä olisi uskonut itsestäni että kahvikuppineuroosiin lankean. Yleensä näpertelen itsekseni, tai korkeintaan miehen ja lasten läsnäollessa. Tällainen siitä sitten tuli, eikä tosiaan aikaa mennyt hirvittävästi. Delicoita ja helmiäislaattoja, niskassa hopeasalpalukko, mutta siitä en sitten ottanut kuvaa. Koru omistajansa kauniissa kaulassa. :) (kuvat suurenevat klikkaamalla)





Tässä pari päivää sitten Poikanen halusi pujotella itselleen kaulakorun, tähän asti on tyytynyt punnitsemaan äidin helmiä. Eräänä päivänä jo yritti, mutta helmet levisivät ennen päättelyä pitkin lattioita ja tästä suivaantuneena Poikanen puhisi jotta 'Taiteilijan elämä on sitten vaikeeta!!!'. :D No, uusi yritys. Herra Harakka valitsi helmikseen kullanvärisiä helmiäislasihelmiä sekä suurimmat ja kauneimmat tsekkiläiset särmikkäät lasihelmet. Pojan lempivärit vaatteissa ovat oranssi ja punainen, joten väriyhdistelmä ei äitiä mitenkään kummastuttanut. :) Kun koru oli valmis ja päätelty hän juoksi peilin eteen, peilaili, ja sanoi 'kylläpä mä näytän upealta!' Mitäpä siihen sitten enää lisäämään? ;)



Myöhemmin seurasin kuinka hän teki toisenkin korun itselleen, ja huomasin että Poikanen on järjestelmällinen mies, jokaisessa korussa oli symmetriaa, myös tässä kuvatussakin, aina kaksi helmiä ja kullanvärinen ja taas kaksi helmeä ja kullanvärinen. Poika on siis seiskaveen sisarensa vastakohta. :)