torstai, 24. toukokuu 2007
Eihän sitä ikinä omena puusta kauas putoa. Äitini, lapsille muori, on yhtälailla harakka kuin me kaikki muutkin. Hänellä oli tässä taannoin puhelinongelmia, puhelin tippui taskusta junaan matkalla pikkusisartani tapaamaan. Eilen pyysi minua tekemään itselleen puhelinnauhan johon saisi sen roikkumaan kaulaan. Vaatimukset olivat seuraavat: mustaa puuvillanyöriä, PALJON kristallirondelleja sekä niihin sopivia kiviä. Kas ihmettä, savukvartsini puhuivat! :)) Melko bling, mutta eiköhän ole harakkamuorille sopiva:
Huomenna nyöri pääsee tositoimiin, koska äiti lähtee taas siskoa tapaamaan. :) Sen jälkeen selviääkin sitten täytyykö systeemiin tehdä muutoksia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.