kolmea eri vahvuutta ja sitten kieputetaan, kieputetaan ja kieputetaan. Sitten vielä vähän kieputetaan. Sitten ährätään noin tunnin verran kun yritetään miettiä fiksua lukkosysteemiä kun ei valmiissa lukoissa ollutkaan tyyliin sopivaa.

Ja tietysti se kivipussukkakin on hukassa mikä pitää sisällään fasetoidut vuorikristallimöllykät. Kun kivet viimein löytyy korjataan korun päitä niin että saadaan ne rupuisen näköiseksi siinä sivussa, no, eihän se omassa käytössä haittaa. Sen jälkeen jänskätään onko kananmunia, melkein kiehutetaan ne kuiviin kun vaan nautitaan kahvia sukulaisten kanssa. Viskataan munat pussiin hopioiden kanssa ja vastaillaan sukulaisten 'mitä ihmettä sä teet!?' -kysymyksiin. Tuskallisen odottamisen jälkeen istutaan sohvalla nysväämässä korua puhtaaksi ja katsellaan samalla Ilman johtolankaa. Ja siinä se sitte o! Pakko sanoa että vähänks olen ylpeä tästä. :D .. vaikka ne rannekorun päät onkin vähän rupuiset.

2581584230_f2ed39e06b_o.jpg

Rannekorussa on runkona 1.5mm hopealanka, ympärille kieputettuna pehmeä 0.8mm lanka, jonka ympärille kieputin 0.5mm hienohopean. Lankaa meni kaikenkaikkiaan tuo 6 metriä yhteensä. Luojan kiitos olin ostanut pehmeää nollakasia, muuten olisi tullut kyllä kuolema. Korun paino on hiukan vajaa 20 grammaa ja tämä jää itselle, aivan taatusti. :) Tykkään että tätä voi pitää kahdella eri tavalla, joko kivi näkyvissä tai yksinkertaisempi kierre näkyvissä.

Nyt täytyy antaa peukalonpäiden parantua, ovat melkoisen hellinä tän suorituksen jälkeen. :)